HÄIRIÖ
Teatteri Jurkka 2018
Käsikirjoitus: Raisa Omaheimo
Ohjaus ja dramaturgia: Elina Kilkku
Esiintyjät: Raisa Omaheimo ja Kati Palokangas
Skenografia ja äänisuunnittelu: Tomi Flyckt
Tuottaja: Kati Palokangas
Miksi mielenterveyden häiriö on edelleen tabu? Millaista on, kun omiin ajatuksiin ei voi luottaa? Miksi niin moni ajattelee, että mielen häiriöt koskettavat jotakuta muuta?
Käsikirjoittaja Raisa Omaheimo ja ohjaaja Elina Kilkku työryhmineen kutsuivat mielen häiriöitä omakohtaisesti tuntevia kertomaan elämästään, ja kymmenet ihmiset vastasivat kirjoituskutsuun. Esitykseen valitut kertomukset ovat inhimillisiä ja tarkkanäköisiä, ne näyttävät häiriöiden painon, sekä sen mitä häiriön kanssa eläminen voi opettaa. Häiriö yhdistää kirjoittajien tarinat tietokirjallisuuteen, journalismiin ja tutkimustietoon.
Häiriö on hämmentävä ja hurja yhdistelmä syvästi henkilökohtaista ja pamflettimaisen poliittista. Tyylillisesti se sinkoilee dokumenttiteatterin, symbolismin, luentoperformanssin ja jonkin täysin uudenlaisen ja häiritsevän välimaastossa.
Tekijöiden edellinen esitys Läski nosti lihavuuden ja kehofasismin yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi ja keräsi loppuunmyydyt salit ympäri Suomea. Henkilökohtaisiin teksteihin perustuva Häiriö kääntää valokeilan mielen sairauksiin. Häiriö koskettaa, vapauttaa ja laajentaa käsitystämme “normaalista”.
”Tervetuloa pääni sisään. Tarvitset taskulampun, olen pimeä.”
”Elina Kilkun ohjaama esitys on löytänyt oikean taajuuden. Se on myötätuntoinen muttei lässy, se näyttää ihmisten tuskan, mutta jättää heidät tarpeeksi kunnioittavan etäisyyden päähän, jottei esityksestä tule tirkistelyä.”
Helsingin sanomat
”Lähden kotiin painava tunne rinnassani.”
HBL
”Häiriö on hämmentävän hyvä. Hämmentävän siksi, että aihe on rankka ja puitteet kevyet – lavalla nähdään vain Omaheimo ja esityksen tuottaja Kati Palokangas ja minimaaliset lavastukset ja rekvisiitat. Ja siksi, että esitys pohjautuu mielenterveysongelmista kärsivien omakohtaisiin tarinoihin, tilastoihin, tutkimustietoon ja journalismiin. Tästä kaikesta on saatu dynaaminen esitys, joka käy välillä syvällä, mutta saa toisessa hetkessä nauramaan, ja taas seuraavassa hetkessä suuttumaan, kun kylmät faktat alleviivaavat, miten mielenterveyden hoito on Suomessa ajettu alas.”
Apu
