TYÖNANTAJAN HAUTAJAISET
Turun ylioppilasteatteri 2009
Käsikirjoitus: Dario Fo
Ohjaus ja dramaturgia: Elina Kilkku
Turun ylioppilasteatterin juhlavuoden toinen tuotanto on Dario Fo’n harvoin nähty Työnantajan hautajaiset. Näytelmä on toinen osa ohjaaja Elina Kilkun Työelämä –trilogiaa, jonka ensimmäisessä osassa Teurastamojen pyhä Johanna otettiin selvää Brechtin eeppisestä teatterista. Tällä kertaa päästään karnevalismin ja commedia dell’arten maailmaan. Kolmannessa osassa nähdään Ernst Tollerin ekspressionistinen Koneitten murskaajat.
Työnantajan hautajaiset tuo näyttämölle teatterin teatterissa, työntekijöiden mielenosoituksen, jossa harjoitellaan pomon hautajaisia. Näytelmä on umpikarnevalistinen ilotulitus; täynnä yllättäviä käänteitä, kohtuutonta liioittelua, hallitsematonta kohkaamista, navanalushuumoria ja vakavilla asioilla leikkimistä!
Karnevalismin hengessä Työnantajan hautajaiset pyrkii aiheuttamaan syvää pahennusta ja kunnioittamaan aliarvostettuja taidemuotoja, kuten irtovitsejä, kliseitä ja ylinäyttelemistä. Samalla näytelmä piirtää kuvaa nykytodellisuudesta vahvan liioittelun kautta.
Keskiajalta asti vietettyjen karnevaalien nimi tulee sanoista carnem vale – jäähyväiset lihalle. Karnevaalia vietettiin perinteisesti ennen paastonajan alkua, mutta ylioppilasteatterissa juhlat jatkuvat vallitsevista talousnäkymistä huolimatta läpi kevään.
”Turun ylioppilasteatteri (TYT) käy 50-vuotisjuhlavuonnaan yhteiskunnallisten epäkohtien kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Työnantajan hautajaisten tyylilajina on ilotteleva liioittelu, jossa mikään ei ole liian pyhää irvailulle.”
Irmeli Haapanen, Turun Sanomat, 31.3.2009
”Työläisten asiallahan tässä ollaan, etenkin niiden hiljattain pihalle potkittujen tehdastyöläisten, joiden liukuhihnat vietiin nenän alta kaukomaihin takomaan enemmän voittoa. Näytelmä ottaa pistävästi kantaa ajankohtaiseen aiheeseen. Vaikka Työnantajan hautajaiset on hillitön komedia, sen synnyttämä nauru kumpuaa pelosta ja epätoivosta. Elina Kilkun ohjaus hyödyntää tätä tunnelmaa älykkäästi. Tavallaan näytelmä antaa vaivihkaisen avaimen uudenlaiseen vallankumoukseen.”
Jantso Jokelin, Turun ylioppilaslehti 7/2009 3.4.
