Alinan isä tekee kuolemaa, ja äiti on saapunut Pariisista asti isän viimeisiin hetkiin. Kun kaikki on ohi, äiti ilmoittaa yllättäen jäävänsä nuoren miesystävänsä kanssa Suomeen. Hänen on tehtävä teatterilavastus, johon hän on saanut apurahan muutama vuosi sitten.
Alinan oma apurahahanke ystävien kanssa on tyrehtynyt petokseen ja välistävetoon, ja rahan myöntäjät penäävät myös hänen työnsä edistymistä. Sekä äiti että tytär tarvitsevat taideprojektia, tarvitsevat todella kipeästi. Yhteistyöstä tulisi yhtä helvettiä.
Elina Kilkun tragikoomisessa tarinassa otetaan käyttöön antiikin Kreikan teatterin keinot ja tehdään terapianäytelmää äidin ja tyttären suhteesta. Kilkun terävä huumori iskee jälleen pinnalla pulppuilevaa naurua syvemmälle, sakeimpiin sedimentteihin ihmisen minässä.
